Hieman meistä kasvattajista:   Tätä mieltä Sara n. v. 2002-2007 ;)

Joskus on vaikeaa pitää pystyssä 'kenneliä' oman äitinsä kanssa, varsinkin jos tulee mielipide-eroja :) Sanoisin että meille on karttunut kokemusta jo mittaamattomissa määrin näiden vuosien aikana niin koirista kuin toisistammekin. Mutta kaikista hankaluuksistakin pääsee yhdessä yli, ja minusta on ihanaa, että meillä on yhteinen harrastus.

Äitini Anitan lapsuudenkodissa oli aina saksanpaimenkoiria (kuvassa Tuija) ja maatilan ollessa kyseessä myös hevosia, lehmiä, possuja, kissoja kanoja jne. - Joten lähtökohdat 'koira-rakkauteen' olivat suurenmoiset. Kun Anita tienasi ensimmäisiä palkkojaan osti hän itselleen ensimmäisen ikioman koiransa, soopeli Collien nimeltä 'Julie'. Ja kun kyseessä oli rotukoira, niin pitihän sitä näyttelyynkin viedä - tuloksena ainakin SA. Juliella teetettiin myös yksi pentue.

Julie eli 9 vuotiaaksi ja jopa minä muistan ison ja pörröisen 'lassien' mummolasta, jossa oli karvaturrin mukava viettää eläkepäiviään, kun emännän mieli veti maailman vilinään. Vaan eivät maailman-matkustelut tai perheen perustaminen ja lapset saaneet rakkautta eläimiin syrjäytetyksi ja tässä sitä ollaan :D

Olemme aina äitini kanssa olleet "salaliitossa" perheemme miespuolisia jäseniä vastaan. Ensin "ei voitu" hankkia koiraa kun asuttiin Helsingissä kerrostalossa ja me lapset olimme alle kouluikäisiä. Mutta vielä silloinkin, kun muutimme Turkuun, isoon omakotitaloon, jonka puutarha suorastaan kerjäsi vilistäviä karvatassuja ja me lapset olimme jo koulussa, ei koiran hankinta tullut kyseeseen. En usko, että isäni ollessa kyseessä mikään muu kuin pelko siitä että kiintyy liikaa, oli vikana. Onneksi koiran puute ei estänyt koiranäyttelyissä yleisönä käymistä ja ystäviemme koirien kannustamista!

En muista miten sain jalkani ovenväliin, mutta olen varma siitä että äidilläni oli osaa asiassa, kun sain ensimmäisen lemmikkini Unskin. Unski oli maailman suloisin, viisain ja temperamenttisin kääpiökani, joka eli melkein 11 vuotiaaksi ja on nyt pupujen taivaassa. Ja Unski osasi myös sulattaa veljeni ja isäni sydämet ja pian olimme taas vilkkaasti kiertämässä koiranäyttelyitä ja lupautumassa tuttujen koirien lomahoitajiksi. Mutta todellinen yhteys Cavaliereihin meille syntyi kiharakarvaisten noutajien kautta. Äidillä oli työkaverina kiharaharrastaja, jolla oli kolmekin kiharaa joita hän käytti ahkerasti näyttelyissä. Tämä samainen kiharaharrastaja oli ottamassa laumansa jatkoksi Cavalier Kingcharlesinspanielin. Noihin aikoihin lempparirotuinani olivat suuremmat koirat, field ja springerspanielit.

Kohtalon oikuista ja syntymättä jääneestä field-pentueesta johtuen me lähdimme Hirvensaloon katsomaan vastasyntyneitä cavalierin pentuja. Oak's kennelissä esiteltiin meille rotu, josta meillä oli vain mielikuva suurien silmien ja huomattavasti pienemmän koon muodossa. Ja ei aikaakaan, kun olimme myytyjä. En usko että olin ikinä ymmärtänyt, että black&tan värisiä koiria oli pienempääkin kaliiperia. Ja niin pikkuinen Honey muutti meille sijoitusnarttuna. Voi sitä onnea!

Minä olin tietysti meistä kaikista innokkain kouluttamaan ja harrastamaan (agility, toko, junior handler) ja äiti oli onnellinen lenkkiseurasta sekä ihanasta lämpö-syli-tyynystä. Ja näyttelyihin toki matkasimme yhdessä... Koiraperheemme on pentujen myötä ja ajan kuluessa kasvanut 4-päiseksi Turussa, ja Helsingin seudulla asustelee lauman jatkeena cavalier Pammy, sekä kingcharlesinspanielit Buffy ja tyttärensä Coffy, joiden myötä meillä on ollut mahdollisuus tutustua 'kingcallejen' ihmeelliseen maailmaan :).

Koska olimme äitini kanssa innostuneita kasvattamaan Cavaliereja, oli Honeyn kasvattajan sekä muiden alan asiantuntijoiden apu arvokasta (ja on tietysti yhä edelleen). Näin taaksepäin katsoessa voi todeta miten onnekkaita me olemme olleet saatuamme kasvatustyömme perustaksi iki-ihanan Honeymme. Sen uskomattoman ihana luonne, pitkä ikä ja terveys ovat olleet arvossaan mittaamattomia. Honey on todellakin näyttänyt meille hyvän tien kasvatustyössämme.

Olemme tulleet jo aika pitkän matkan viidentoista vuoden aikana, mutta aina tämä harrastus vain jaksaa kiinnostaa ja innostaa jatkamaan. Olemme edelleen yhtä innokkaita koiranäyttelyissä kävijöitä ja toki aikaa löytyy aina koirien kanssa harrastamisellekin. Mökille onkin rakennettu perinteisesti epävirallinen agility-rata jota kaikki koiramme vuorotellen kisaavat läpi - voiton vie aina Honey sympaattisella esiintymisellään ja kaikkein eniten heiluvalla hännällään! Kaikkein ihaninta Cavalierissa onkin sen monipuolisuus rotuna, se on sekä täydellinen sylikoira että ehdottoman innokas harrastamaan lähes kaikkea mahdollista. Ja mitä oppimiseen tulee, cavalierit ovat uskomattoman älykkäitä (ja persoja koulutuksessa apuna käytettävien makupalojen perään!).

Palattuani takaisin Suomeen vuonna 2001 viiden vuoden Iso-Britanniassa asumisen jälkeen, vanhojen koiraharrastusten rinnalle tuli mukaan yhdistystoiminta. Olen toiminut Cavalieryhdistyksen julkaisutoimikunnan puheenjohtajana toimittaen ja taittaen Cavalier-lehteä, messukeskuksen infopisteen vastaavana sekä yhdistyksen kotisivujen webmasterina. Viime aikoina jatko-opintoni ovat hieman jarruttaneet ehtimistäni, mutta toimin edelleen innokkaana hallituksen ja julkaisutoimikunnan jäsenenä. Muutama vuosi sitten on koiraharrastusten rinnalle pitkän tauon jälkeen palannut ratsastusharrastus - ikäänkuin kunnon ylläpitämiseksi.

Olemme äitini kanssa kummatkin käyneet kasvattajan perus- ja jatkokurssin sekä allekirjoittaneet SKL:n kasvattajasitoumuksen. Edellisten lisäksi olen suorittanut mm. jalostusneuvojan perus- ja jatkokurssin (sekä kehäsihteerikurssin jo vuonna 1995). Olemme jäseniä niin Suomen, rodun kotimaan kuin Ruotsin cavalier-yhdistyksissä sekä Suomen koirankasvattajat ry:ssä (SuKoKa). Suunnittelemme aina huolella jalostukseen käyttämämme yhdistelmät pitäen silmällä kasvatustyötämme pidemmällä tähtäimellä. Ja vaikka alussa sanoinkin, että äidin ja tyttären yhteisessä koiraharrastuksessa voi tulla erimielisyyksiä, olemme aina samaa mieltä yhdestä asiasta - elämä ilman koiria (-mme) olisi merkityksetöntä ja tylsää!

Sara - 2002...2007